Kansanjuoksu Virossa on kuulunut kesäperinteisiini jo vuosia. Ensimmäisen kerran osallistuin kesälomalta kyläkisaan Virossa vuonna 2022, eikä yhtään vuotta ole jäänyt välistä.
Tänä vuonna palasin Emumäelle, jonka vehreää rinnettä olen henkihieverissä kivunnut vuosina 2022 ja 2023. Virallisesti kisan nimi on Emumäe maastikujooks, ja se kuuluu Länsi-Virumaan juoksusarjaan.
No mikäs homma?
Emumägi ei kuulu Viron korkeimpiin "vuoriin", jotka kohoavat jopa yli 300 metriä merenpinnan yläpuolelle. Se on kuitenkin Pohjois-Viron korkein huippu peräti 166,5 metriä merenpinnan tasalta.
Perin lättänässä maassa Emumägi on vallan huomionarvoinen paikka, ja sen ympärille on tehty oikein luonnonsuojelualue.
Alueella ei kuitenkaan suojella juoksijoita, joita rääkätään reilun 6 kilometrin maastojuoksulla. Nyt heinäkuussa kisa järjestettiin jo 22. kertaa.
Reitti: alas Emumäen rinnettä! Sitten lyhyt suora pätkä ja kiemurrellen takaisin ylös! Uudestaan alas mäen puoliväliin! Pusikoiden kautta zikzak takaisin ylös! Ääh-puuh.
Polut vaihtelevat ruohoon leikatuista väylistä kapeisiin metsäpujotteluihin sekä muutamaan helpompaan pätkään maantiellä ja hiekkatiellä.
Pienellä löysyttelyllä kisaan
Kuten kirjailin viime postaukseen, tasaisesti kasvava ja kiihtyvä treenikausi on meneillään. Päätin ottaa kuitenkin Emumäkeä varten pienen hölläyksen, jotta a) juoksu kulkisi ja voisin suolata kaverin ennätyksen ja b) en teloisi pökkelöjaloilla itseäni. Reitti haastaa pystyssäpysymistaidot ja nilkan nivelsiteet, joten en halunnut riskeerata loppukautta.
Jätin kisaviikolta Runnan suosituksen mukaan pari juoksutreeniä väliin ja vähensin kilometrejä, mutta kävin tekemässä kunnollisen ulkokuntosalitreenin ja ruhjoin boulder-salilla.
Kisapäivänä satoi. Vettä on satanut lähes joka kerta kun olen näitä kansanjuoksuja Virossa kiskonut. Pääni yllä kulkee sellainen sarjakuvapilvi. Tiedossa oli siis liukasta keliä. Mudan lisäksi huolestutti erityisesti ensimmäinen alamäki, jossa koko konkkaronkka rynnii mäkeä alas ruohoista väylää pitkin.
Pidemmittä puheitta matkaan!
Matkaan!
Starttikarsinassa jäin ehkä taas kerran vähän liian kauas keulasta, kun en kehdannut tunkea edemmäs. Tämä johti pujotteluhommiin ensimmäisen kilometrin aikana.
Reitin liukkaus - sade oli lähes lakannut - kävi pian ilmi, kun naishenkilö pannutti mutalammikkoon ensimmäisessä jyrkemmässä niiauksessa. Pari muutakin kaatumista osui silmiini.
Kaatumiset eivät yllättäneet, koska moni kisaaja näytti valinneen maastojuoksuun sadekelille katukengät ja usein vielä hiilikuitulevykengät. Näin ainakin pari paria itselleni tuttuja Nike Zoom Fly -tossuja, Adidaksen vastaavia sekä ehkä jonkun Vaporflyn. Hullun hommaa. Itse sidoin Nike Pegasus Trail -maastokenkien nauhat luottavaisena siihen, että pyllähtely on niillä minimoitu.
Selvitin pelkäämäni alamäen ongelmitta, koska pito tuntui hyvältä ja askel kevyeltä. Alku oli tosiaan melkoista pudottelua: ensimmäisen kilometrin aikana tultiin alaspäin 48 metriä. Vauhtia piisasi. Stravan mukaan kellotin kaikkien aikojen nopeimman kilometrin ajassa 3:49.
Lyhyen asfalttipätkän jälkeen alkoi raastava nousu takaisin Emumäen huipulle. Olin yhdessä laajan kielimallin kanssa pohdiskellut, etten polta kinttujani tässä nousussa, ja vähän sitä yritinkin. Mutta kun nousua piisaa ja kilpaa pitäisi juosta, ei tätä himmailua ainakaan sykkeistä huomaa. Nousun huipulla oltiin 2-3 lyöntiä maksimia perässä.
Tunnelmia ekan nousun huipulta. Kuva: Riho Lüüs
Herrasmiespisteet keräsin siitä, etten auttanut naista, joka kaatui edessäni. Hyvä rouva, tämä on juoksukisa, ei wieniläinen tanssisali.
Yksinäinen toinen kierros
Toista kertaa Emumäeltä alas juoksu alkoi asetelmista, jossa lähellä edessäni juoksi isokokoinen investointipankkiiri (M50) sekä kovakuntoinen M60-juoksija. Laskeutumisen alkuvaiheessa 300 euron kengillä juossut pankkiiri himmaili mudassa, jolloin käytin ilmaisen painovoiman ja ohitin.
Noin 50 metriä myöhemmin ekonomisti printtasi kuitin ja katosi taivaanrantaan. Yhtään selkää ei ollut tarjolla viimeiseen kolmeen kilometriin. Takaa kuului puuskutusta. Minua jäljitti mutaan jättämäni, kostoa hautova nainen. Hän saattaisi hyvin taklata minut alas Emumäen jyrkkiä rinteitä.
Tässä kohdin reitti muuttui todella hauskaksi. Ylös-alas, mutka, tiukka mutka, jyrkkä nousu, ohoälämenepuskaan, neulansilmä... Tai reitti olisi ollut hauska, jossei korvien välissä olisi tykyttänyt maitohappo ja jaloissa puutavara.
Paras apuni tässä oli reitin lyhyys ja ehkä myös parantunut hengitystekniikka. Koetin huolehtia siitä, että keuhkoista poistui tavaraa riittävästi per puhallus.
Olen blogistina huomannut, että kisojen loppujen kuvailu on perin kinkkistä. Melkein aina kuvaus kuuluu "olin menehtyä, mutta juoksin silti". Se pätee tähän kisaan erityisen hyvin, koska olo oli hirveä ja syke oli ollut tapissa jo minuuttitolkulla. En myöskään osaa sanoa, juoksinko lopussa kovaa vai hitaasti, koska nousin mutaista polkua hevonkuusessa. Vertaa sitä nyt sitten treenikeskiarvoihin. Luultavasti hieman hiivuin enkä kiihtynyt ihan viimeisellä kilometrillä.
Viimeinen nousu alkaa taittua. Hirveää grindausta. Kuva: Riho Lüüs
Oli miten oli, maalissa olin ja takapuolta ruoholle asettelin. Lopullinen sijoitukseni oli 25:s ja aikani reilut 3 ja puoli minuuttia parempi kuin 2023.
Keski-iän kriisi -sarjassa M40 sijoituin kahdeksanneksi, mikä kertoo siitä, että kovin harva tuota nuorempi (ja täysi-ikäinen) viivalle lähti.
Olin juoksuun tyytyväinen, koska nyt en todellakaan himmaillut kuten toukokuun Viro-juoksussa. Full attack ja full send alusta loppuun!
I ran up the Emumägi hill twice and all I got was this stupid viiri
Tulisinko uudelleen?
Kisan hinta: 10 € Tarjoilut: makeaa viineriä ja suolaista kuplavettä 🤌 Reitti ja atmosfääri: 9/10
Todellakin tulen uudelleen!
Kisan jälkeen menin kaverin kanssa saunaan sekä juomaan Sillamäen panimon tuotantoa. Todellakin uudelleen!
Epilogi: Rikoin uuden vuoden lupaukseni
Ostin uudet juoksukengät. Nyt omistan hypetetyt Adidas Adizero EVO SL -popot, joiden pitäisi soveltua tempojuoksuun ja kisailuun.
Kisakengät ovat puuttuneet koko ajan, ja ajattelin hankkia nyt hiilikuitulevyttömät kengät. Kun Addut irtosivat 99,99-hintaan, piti tarttua tarjoukseen.
Näillä juostaan syyskuussa puolimara aikaan 1:38:00
Tarkimmat lukijat ehkä muistavat, että lupasin ennen vuodenvaihdetta olla ostamatta uusia kenkiä tänä vuonna.
Kaikkein tarkimmat lukijat tietenkin tietävät, että lupaukseen liittyi aika monta disclaimeria. Tekstiä tarkkaan lukien tulkitsemme yhdessä, että lupausta ei ole rikottu. Turha mennä siis komitealle valittamaan.
Ensitestin perusteella ostokseni onnistui!