Pitkä odotus päättyy huomenna, kun pääsen varttia vaille yksi matkaan Espoon Rantapuolikkaalle Otaniemestä. Kaikki on valmista, joten nyt listaan testamenttihengessä asioita, joita olen tehnyt tai aion tehdä sekä niitä, joita en ole tehnyt enkä aio tehdä.
Blogikirjoitus käsittelee lähinnä yksityiskohtia ja henkistä valmistautumista. Jos haluat lukea harjoittelusta, löydät yhteenvedon 23 viikon treenirupeamasta täältä.
Onnennumeroni!
Tankkasin maltilla, vedän geeliä maltilla
Yksi syistä, miksi maraton oli vuosi sitten perin kuvottava kokemus, oli geelien kiskomisen aiheuttama pahoinvointi. Puolikas on masulle paljon armollisempi, kun se kestää alle puolet maratonista. Joku lähtee puolimaralle ilman geelejä tai ihmeempää tankkausta.
Itse valitsin keskitien. Söin kolme ja kaksi päivää ennen kisaa vähän normaalia reippaammin hiilareita. Keskiviikkona vedin lounaaksi tyrmäävän nuudeliannoksen Noodle Storyssa ja päivälliseksi tortilloja (ei kovin hiilaririkasta). Illalla Noëpin keikalla vedin yhden keskiketterän ja kokista - muy professionalé signor. Torstaina sen sijaan söin lounaaksi melkein pelkkää perunaa ja päivälliseksi lähes pelkkää makaronia. Nam. Lisäksi hörpin ison urheilujuoman päälle sekä söin muhkeat -palat (aamu-, väli- ja ilta-).
Oppikirjamaisesti kisaa edeltävänä päivänä söin melko normaalia sapuskaa, aasia-bowlia sekä eilistä pasta bolognesea.
Kisa-aamuna hovimestari tarjoilee normaalin aamiaisen, ja lisäksi vedän hobittimaisesti pienemmän aamiaisen jossain 10-11 aikoihin, mahdollisesti perillä Otaniemessä. Leipä ja banaani.
Geelien kanssa pelaamisessa auttaa, että on olemassa Maximin 100 grammin geelipönikkä, joka vastaa kolmea normaalia. Siinä on näppärän näpsäkkä kierrekorkki eli avaaminen ja nauttiminen on hyvin helppoa. Vedän siitä limakulauksen kisassa noin 25 minuutin välein ja siinä kaikki. Ajoitan geelin slurppaamisen aina ennen juoma-asemia, joita on 5 kappaletta.
Tai siis toivottavasti on - viimeksi järjestäjä ei saanut laskelmiaan ihan täsmäämään todellisuuden kanssa. Tuttuun tapaan kirjoitan juoma-asemien kilometrit ylös lunttilapulle, jonka otan mukaan, vaikka viiden asian muistaminen normaaliaivoilla voisi kenties onnistua.
En huoltanut lihaksia
Ehkä värjään lihastilanteen turhan tummalla pensselillä, mutta kroppa ei tunnu ihan niin valmiilta kuin voisi ajatella.
Tällä viikolla olen lähinnä pötköttänyt, kun ohjelma on ehdottanut vain paria lyhyttä juoksua. Lisäksi olen tehnyt kevyttä kehonpainoharjoittelua ja koettanut venytellä.
Ennen maratonia 2025 kävin oikein hieronnassa ja tein ainakin yhden järkevän lihashuoltoharjoituksen. Hieronnasta olikin kovasti hyötyä maratonilla, kun lihakset pettivät, nestehukka kuritti ja vatsaa väänsi.
Oli miten oli, varsinkin pohkeet tuntuvat kovin kireiltä ja kipeiltä. Toivon niiden protestoivan toimettomuutta, mikä purkautuu räjähtävään vauhtiin lauantaina.
Luultavampaa on, että jos kramppeja tulee, juuri pohkeet pettävät. Taas.
Laitoin varusteet valmiiksi
Valinnan helppous naurattaa. Lauantain sääennuste näyttää auringonpaistetta, joten voin lähteä kesäkuteissa.
Adidas-kengät hankin juuri tähän tarkoitukseen ja ne ovat toimineet treeneissä hyvin.
Halusin taskulliset housut, ja vanhemmat trikoot hiertävät harvemmin kuin uudet. Taskuun pistän puhelimen sekä ison geelin - tätä testasin torstain lenkillä ja menihän se.
Lakki- ja aurinkolasiosastolla pitäydyn klassisessa Asics-lippiksessä. Laseja en ehkä laita ollenkaan. Tai sitten pelkät lasit ilman lippistä.
Kalsasit ja sukat tietenkin premium-laatua.
Ainoa arvontakohde on enää paita. Joko pistän ikivanhan ja monia kisoja nähneen sinisen Craft-paidan tai uuden hihattoman Niken. Pitkä historia houkuttelee, mutta toisaalta hihattomassa kisaaminen syyskuussa olisi perin viileää.
En hypetä itseäni hengiltä
Lueskelin viimevuotista maratonkirjoitustani (moderni klassikko, vaikka itse sanonkin), ja jo tuolloin olin kuunnellut rauhoittavaa musaa pitääkseni sykkeet alhaalla ennen starttia.
Olen tottunut hypettämään itseäni ennen korismatseja, joissa asenne ja rähinä ovat perin tarpeen alusta alkaen. Juoksussa rähinästä on lähinnä haittaa, ainakin alkukilometreillä. Koetan siis tälläkin kertaa jättää hypetyksen vähiin aamulla, katsoa vaikka Pikku Kakkosta ja metrossa hauskoja kotivideoita.
Ehdottomasti en laita juoksusoittolistaani pyörimään liian ajoissa. Jos vaikka hiljattain listalle lisäämäni Cocaine Bear -industrialräiske alkaa kolistella korvakäytävissä, saatan loikkia Dipolin katolle moshaamaan.
Henkinen kondis tuntuu hyvältä. Taktiikkaan luotan, koska 1:40-jäniksen seuraamisen pitäisi olla aika helppoa, ja lopussa ei tarvitse kuin juosta itsensä näännyksiin.
Sole ku juosta!
Kirjoitin blogiin
Tärkein valmistautumisriitti. Suosittelen kaikille!
Palaamme asiaan kisaraportin muodossa.