Kuudestoista huhtikuuta se alkoi ja kuudes yhdeksättä se päättyi. Nimittäin puolimaratonohjelmani varsinainen työosuus. Nyt elektrolyyttina pohjalla kihisevät enää muutamat helpot juoksut keventelyn aikana ja lopulta kauan odotettu kisasuoritus vajaan kahden viikon päästä.
Tässä kirjoituksessa kertaan, mikä harjoitusköntissä on mennyt hyvin, mikä huonosti ja mikä antaa vielä odottaa lopullista vastaustaan - eli voi mennä vielä huolella pöpelikköön.
Sisältövaroitus: tilastoja!
Hyvin ehjä harjoituskausi takana
Voikohan 21 viikkoa pitkää settiä kutsua edes harjoituskaudeksi? Sehän on lähes viisi kuukautta!
Ihan sama. En osaa puhua urheilijaa kunnolla, joten olkoon harjoituskausi. Olen kuitenkin ollut huhtikuusta syyskuuhun täysin terve enkä ole kärsinyt minkäänlaisista krampeista tai nyrjähdyksistä.
Nyt pitää tietenkin koputtaa puuta rystyset valkoisina. Oikeastaan pakollinen flunssa tai vatsakatarri voisi runnella kehoani vaikka huomisesta, jotta ehtisin toipua ennen kisaa. Lapsien lupaava flunssa ei tarttunut minuun.
Menköön tuurin (voimaharjoittelu ja venyttely eivät ole olleet oppikirjamaisesti osa eloani) ja epäsosiaalisuuden (nyyh) piikkiin, mutta olen hyvin tyytyväinen siihen, etten ole joutunut kärvistelemään vaihtopenkillä nuhaisena tai kinttuvikaisena.
Kilometrejä on kertynyt, vauhtia piisannut
Runna-ohjelman alusta eli huhtikuun puolivälistä olen juossut 144 päivässä 93 kertaa ja yhteensä 1025 kilometriä. Jaloilla vietin siis 96 tuntia, 48 minuuttia ja kaksi sekuntia. Kisoja mahtui mukaan kolme kappaletta.
Vertailun vuoksi koko vuonna 2025 juoksin reilut 1350 kilometriä.
Juoksuista karkeasti 1,5 viikossa on sisältänyt vauhtitreeniä kuten intervalleja tai tempo-osuuksia. Aerobisen kunnon kohentuminen ja vauhtiharjoittelu näkyvät kivasti myös tuloksissa, koska olen lyönyt harjoituksissa niin vitosen kuin kympin ennätykset uusiksi.
Vauhti- ja kestävyys ovat edenneet siis kiistatta oikeaan suuntaan, mutta...
Yhdistyvätkö sillan päät lopulta keskellä?
Juoksuvalmentajani ja digitaalinen maaretkallioni ChatGPT on vinkunut minua juoksemaan pitkän juoksuja, joihin on upotettu sisälle puolimaravauhtisia osioita. Tällaisia juoksuja on Runna-ohjelmaan sisällytetty todella vähän.
Elokuun eka päivä juoksin 16 kilometriä, jonka sisälle oli piilotettu 7,5 kilometrin pätkä puolimaratonvauhtia. Ja taisi ohjelmaan kuulua pari progressiivista pitkistä, mutta hirmuisen pitkiä ne eivät olleet.
Eli: puolimaratonspesifiä juoksua en ole juuri tehnyt. Paljon volyymiä ja rankkaa vauhtitreeniä kyllä.
Kisassa kysymys kuuluukin: miten nämä kahta eri ominaisuutta kehittävät harjoitukset sulautuvat yhdeksi supernopeaksi ja -kestäväksi olliksi, joka pyyhältää hirmuennätyksen.
Vain maito- ja vatsahappojen herra tietää.
Algoritmit ennustavat, miehet juoksevat
Ja koska puolimaraerityinen harjoittelu on ollut vähissä, lähden aika hoomoilasena kisaamaan. Tukena on toukokuun 1:42:30, joka tuli aika kevyellä effortilla.
Algoritmin pyörittelijät laskettelevat minulle seuraavanlaisia lukemia.
Garmin: 1:34:33
Vaikka kristus taivaasta tulisi puolivälissä kisaa laittamaan minulle 500 euron addut jalkaan ja potkaisi persiille, en pääse tuohon. Hyvin optimistinen arvio.
ChatGPT: 1:36:47.
Kuten sanoin kielimallille, sillä on vähemmän numeerista dataa kuin muilla, mutta toisaalta sillä on minusta erittäin kattava psykologinen profiili. Ja hämmästyttävää kyllä, se laskee psyykkeen olevan vahvuustekijä, ei heikkous. Ennuste on kova enkä lähde tuollaista aikaa hakemaan.
ChatGPT Vanhan Koulukunnan valmentaja: 1:37:30.
Olen nyhtänyt ChatGPT:ltä kriittistä palautetta tyypillisen silittelyn ja paijaamisen sijaan. Nyt kun muistutin sitä old school coach -roolista, se pudotti vielä toisen ennusteen. Tämä aika voisi olla best case -tavoite.
Runna: 1:38:30
Tämä voisi olla aika lähellä totuutta. Pieni ääni korvassani kuitenkin sanoo, että "pääset kovempaakin. Nössö nössö. Juokse kovempaa NÖSSÖÖÖÖÖÖ!!!"
Liian kovan tavoitteen kuminauha
Tiedättehän sen tunteen, kun venyttää oikein pitkää kuminauhaa ja se katkeaa räpsähtäen sukukalleuksiin? Itselläni ei ole näin käynyt tosielämässä, mutta metaforisesti juoksussa kyllä.
Viime syksyn maratonista oppineena (hah!) koetan välttää ansaa, jossa tavoittelen hyvin kunnianhimoista aikaa. Tuo huipputavoite voisi tässä olla esimerkiksi 1:35:n alitus, josta Garmin vihjailee.
Maratonille lähdin keltanokkana hakemaan 3:45:00-aikaa, ja jumppakuminauha todellakin kosahti arkaan paikkaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olin lähestulkoon masentunut, kun jäin tavoitteesta minuuttitolkulla.
Nyt liian kova aikatavoite tarkoittaisi liian kovaa alkuvauhtia ja melko raakaa viimeistä kymppiä tai vitosta. Todennäköisesti myös sippaisin aika pahasti, jos yrittäisin juosta 4:30-vauhtia 21 kilsaa putkeen ja yrittäisin silpaista ennätyksestäni kertaheitolla kahdeksan minuuttia.
Toisaalta: olenko treenannut 21 samperin viikkoa vain lähteäkseni varmistelemaan ja höhhöilemään? Mitä varten lisäsin juoksusoittolistalleni aggressiivista örinämusaa, jos juoksu on alalala-longlonglilonglonglong -jaffareggeasluibailua?
Siksi työajatus on lähteä seuraamaan 1:40-jänistä ja kiristää tahtia noin kympin kohdalla. Esimerkiksi 10 sekuntia kovempi vauhti per kilometri kertaa 11 kilometriä tekee noin 1:38:00. Tämä tietenkin vain JOS 1:40-pupunen on tehtäviensä tasalla. Viime vuoden vastaava-aika -jänöt tulivat maaliin ajassa 1:38:30, mikä täyttäisi kyllä toiveeni.
Onneksi tässä on vielä aikaa speku- ja vatuloida. Käytän taatusti ajan hyväkseni.
Päivän lenkki: Ei ole
En käynyt juoksemassa, vaan pikkaisen jumppaamassa Herttoniemen urheilupuistossa. Enkä juuri enää juoksentele kisan lähestyessä. Muutama helppo juoksu, pari kisavauhdin testausta ja yhdet koristreenit ennen ensi lauantaita. Siitä on onnistunut keventely tehty.
Toki voin vielä sairastua, vääntää nilkkani koriksessa, muuttaa epähuomiossa Etiopiaan, joutua jäälautalle ajelehtimaan viikoiksi, eksyä Kaisaniemen puistoon, menettää osallistumisoikeuteni dopingtestissä, ajautua ryyppyputkeen, ottaa yliannostuksen magnesiumia tai cashewpähkinöitä, hukata kaikki varusteeni, koukuttua Civilization ykköseen, ajaa kisa-aamuna metrolla vahingossa Mellunmäkeen ja tulla ryöstetyksi, jäädä sortuvan autokatoksen alle, menettää isovarpaani traagisessa kuivaustelineonnettomuudessa, kärsiä massiivisesta verenhukasta parranajon seurauksena, saada vaseliini- tai talkkimyrkytyksen, rakastua polkujuoksija-Timoon ja karata Keravalle, saunoa itseni rusinaksi, päätyä linnaan itsensäpaljastamisesta (kun kyse oli vain perin ohuista juoksualushousuista) tai unohtaa vain mennä paikalle.
Mutta eiköhän kaikki mene ihan hyvin.
Ja hei: blogi on uudelleenbrändätty muotoon Tosikko juoksee! Merch-tuotteiden myynti alkaa heti, kun saan yli 10 lukijaa.